Hei
kotoväki,
Nyt se sitten alkoi, reissu meidän SYOagri opiskelijoiden kanssa kohti Bremenin
opintomatkaa. Ehditttiin tuossa jo hieman tutustua lentokentällä ja huomasin,
että meillä on loistoporukka koossa. Opiskelijoilla on korkeat odotukset
opintomatkalleen, ja niin tietysti kuuluu ollakin. Oli mukava kuulla, että
talomme oli onnistunut ohjelman suunnittelussa, kuulin jopa sanottavan, että
tämän opinto,atkan ohjelma oli kuin tehty yhdelle opiskelijallemme. Peukku! :)
Tulevat päivät Bremenissä ja Verdenissä tulevat olemaan jännittävät. Toivon,
että vierailukohteemme ovat opiskeljoille hyödylliset, ja he saavat sieltä
kehittämisideoita omille tiloilleen ja toimintaansa. Varmasti työskentely
paikallisilla maatiloilla on se kohokohta kaikille!
Heh, tuli vielä mieleen hauska keskustelu opiskelijoiden kanssa. Yksi
opiskelijamme alkoi kertomaan kun heidän vasikat olivat karanneet kesällä
laitumelta. Sitkeimmät karkulaiset olivat olleet mettässä jopa kolme viikkoa.
Tästä muistuikin mieleeni se lapsuuden juhannus, kun meiltä kotoa karkasi
ukkosen peläyttämänä se yksi lihotussika, Nökö, kirmaamaan ukkosen räiskyessä
pitkin kankaita. Onneksi olin niin pieni, että sain vain tätini kanssa katsoa
tuvan ikkunasta, kun iskä, äiskä, siskot ja setämies juoksivat kaatosateessa
sitä kiinni! Muistatteko sen tarinan?
Nyt minun täytyy lopettaa, alamme laskeutua. Pitäkää reissullemme
peukkuja, toivottavasti viikko menee hyvin. Koittakaa pärjäillä ja jaksaa
siellä puurtaa työnsyrjässä.
Olette rakkaita, nähdään pian!
T. Heli / SYOagri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti